Esittelyvuorossa Pirjo

Stadilaisena meri on aina ollut osa sielunmaisemaani, mutta purjehduksesta innostuin vasta aikuisiällä, kun pääsin tuttavani veneellä purjehtimaan. Ensi kerrasta oli selvää, että tämä on mun juttu.

Sitten piti alkaa opetella purjehtimaan. Saaristo-, rannikkolaivuri-, sini- ja valkopurjehtijakurssit tuli käytyä. Käytännön harjoitusta varten piti tietenkin hankkia vene. Ensimmäinen veneeni oli Avance24, eikä mikä tahansa Avance, vaan Jan Granholmin aikoinaan itselleen varustama vene, jolla hän kiersi Azorit ja voitti kyseisen kisan. Jos teitä vastaan joskus tule Avance24, jossa on tikkaat mastossa, se on se vene. Harjoituskaveriksi sain tulevien lasteni isän. Ensimmäisenä kesänä kävimme Maarianhaminassa, seuraavana Visbyssä ja kolmantena Kööpenhaminassa.

Sitten kävi kuten usein, että alkoi tehdä mieli isompaa venettä. Seuraavaa reissua eli Amsterdamin purjehdusta varten oli jo sitten uusi vene, Inferno31. Sillä on nyt purjehdittu neljänä vuosikymmenenä enimmäkseen perhemiehistöllä niin Suomen rannikkoa ja saaristoa kuin Itämerta ja välillä pistäydytty Pohjanmeren puolellakin.

Mitä purjehdus minulle merkitsee? Ilman purjehdusta ei vain ole osannut olla. Miksi se jaksaa kiinnostaa ja innostaa vuosikymmenestä toiseen? Syy on varmaan purjehduksen moninaisuus. Teet matkaa, mutta olet jo tavallaan perillä irrottaessasi köydet rannasta. Vapauden tunne. Rauha, sielu lepää. Meri on joka kerta erilainen. Mikä toimi eilen ei välttämättä toimi tänään, aina oppii uutta. Se tunne, kun tuuli tarttuu purjeisiin ja alkaa viedä venettä eteenpäin, vie mukanaan. Vaihtuvat maisemat saaristossa tai aavan meren lumo kiehtovat aina. Purjehdus tarjoaa myös hyvän vastapainon välillä hektiselle sisätyölle ravintolassani Toverissa Helsingin Kalliossa, jossa olen toiminut 40 vuotta jokapaikanhöylänä.

Minulle purjehdusharrastukseen on oleellisena osana kuulunut myös seuratoiminta. Ensimmäisen veneen hankinnan myötä liityin myös Merihaan veneseuraan, josta sain paljon hyviä neuvoja, rohkaisua, ystäviä ja yhdessä tekemisen iloa. Päädyin vuosien saatossa myös seuran ensimmäisenä naisena kommodoriksi. Jälkeeni seurassa on ollut kaksi muutakin naista kommodorina. Taitaa olla ennätys lajissaan.

Eräänä keväänä kunnostaessani venettäni kuulin toiselta naispurjehtijalta Naispurjehtijoista. Yksi johtaa toiseen, pian kuulin Ocean Ladies -nimisestä porukasta, joka suunnitteli Atlantin ylistystä. He etsivät gasteja siirtolegeille. Pääsin mukaan Lissabon-Madeira -legille. Se oli vähintään yhtä iso kokemus kuin ensimmäinen purjehdukseni: valtameren suuruus, tuoksu , yölliset vahtivuorot Linnunradan kaartuessa ylle… Alitajuntaan jäi kytemään, että tätä olisi kiva tehdä vähän enemmänkin ja miksei purjehtia vaikka yli Atlantin.

Nyt se ei ole enää vain unelma vaan päämäärä, jonka eteen tehdään töitä tässä erinomaisen hauskassa ja mukavassa porukassa. Taas pääsen nauttimaan yhdessä tekemisen ilosta ja sen voimaannuttavasta vaikutuksesta. Erityisesti iloitsen siitä, että teemanamme on Perintönä puhdas meri. Kun moni pieni ihminen ottaa pienen askeleen, se voi olla suuri askel ihmiskunnalle. Projektimme tarjoaa myös monelle naiselle mahdollisuuden päästä purjehtimaan eri merialueilla ja hyvin erilaisissa olosuhteissa kanssamme. Minusta se on tärkeää. Me olemme itse saaneet niin paljon purjehdukselta, velvollisuutemme on panna hyvä kiertämään.

Pirjo Rytöniemi, Oceanlady