Esittelyvuorossa Ina

Olen Ina ja olen syntynyt ja kasvanut Helsingissä. Koko elämäni olen asunut rannikon läheisyydessä.

Isäni suvulle ammattimerenkulku oli elinkeino ja sen seurauksena meri, meriteollisuus, laivat, purjeveneily ja purjehduskilpailut ovat olleet aina elämässäni. Ensimmäisen kesäni vietin vanhempien kanssa H-veneessä purjehtien Ahvenanmaan ympäri. Kunnioitan vanhempiani ja heidän kykyynsä sopeutua pieneen purjeveneeseen 10 kuukauden ikäisen vauvan, Irlannin susikoiran ja kolmen aikuisen voimin.

Koko lapsuuteni ja nuoruuteni kesälomat vietimme purjeveneessä. H-vene vaihtui ensin Antilla 30 -purjeveneeksi. Vuonna 1978 veneeksemme tuli JON33, s/y Milla-purjevene. Kesällä 2002 isäni teki sukupolven vaihdoksen Millaan ja vene siirtyi minun haltuuni. Millaa kipparoi lisäkseni myös veljeni ja aikuinen poikani.

Lapsuuden ja nuoruuden purjehdukset olivat elämäntapa, missä koko perheemme oli yhdessä. Vanhimmillani oli tapana kutsua, niin sukulaiset kuin ystäviä purjeveneeseemme ilta- tai päiväpurjehduksilla. Perheellämme on ollut vuodesta 1971 lähtien sama A-laiturin venepaikka HSK:lla Helsingin Lauttasaaressa, josta on ollut aina helppo lähteä merelle ja ihailla Helsinkiä mereltä käsin.

Lapsuuden kesinä Itämeri oli vielä kirkas. Jopa Suomenlahdelta oli helppo kalastaa turskaa. Savustettuja kampeloita oli kaikkialla saaristossa myynnissä. 1990-luvulla tulivat ensin avomerelle hirveän hajuiset sinilevälautat, joihin törmäsin ensimmäistä kertaa purjehtiessani Utöstä Visbyhyn. Myöhemmin sinilevä levisi saaristoon, jonka seurauksena oma uimiseni Itämeressä loppui kokonaan 2000-luvulla.

Ensimmäisiin kölivene -kilpailuihin osallistuin 6-vuotiaana, kun minulle oli vaikea löytää lastenhoitajaa, niin isäni otti minut yhdeksi ”gasteista”. 2000-luvulla kävin useissa purjehduskilpailuissa, niin omalla veneelläni kuin muissakin veneissä gastina. Kilpailuista oppii ja saa aivan uskomattoman paljon erilaista kokemusta, niin veneen hallinnasta, navigoinnista, purjeiden trimmauksesta, sään ja tuulien lukemisesta jne. Mutta koen itseni kuitenkin enemminkin matkapurjehtijaksi, haluan nauttia ”kiireettömästä ja rauhallisesta” purjehtimisesta. Merta ja säätä pitää osata kunnioittaa. Täytyy osata ymmärtää omat ja veneen sekä gastien kyvyt toimia erilaisissa keleissä. Täytyy pyrkiä järkevään tasapainoon, ylimääräiset riskit karsimalla.

Olen vuosien saatossa opiskelut ja opetellut, niin navigointia kuin reittisuunnittelua sekä veneenkunnostusta ym. Olen purjehtinut yksin omalla veneelläni kuin perheeni kanssa. Olen kipparoinut omia osaavia kuin ensikertalaisia gastejani iloisessa ja positiivisessa hengessä. Vuosien saatossa omaa kokemusta on kertynyt, niin Itämereltä kuin isommiltakin meriltä.

Pari vuotta sitten kuitenkin takaraivossani oli ajatus, että jos nyt kuitenkin palaisin takaisin opiskelemaan. Ammattivaihto oli ollut jo useita vuosia mielessä. Nykyisin opiskelen Raumalla ammattikorkeakoulussa englanniksi maritime management, sea captain -opintoja. Koen, että voin tuoda ammattimerenkulun puolelta asioita ja oppeja myös Ocean Ladies -purjehduksille.

Tykkään haasteista. Olen innokas purjehtimaan uusien ja tuttujen gastien kanssa siirtopurjehduksilla ja Karibian lämmössä. Olen ydintiimin jäsen ja tarvittaessa voin toimia päällystössä. Opiskeluni ovat nyt etusijalla, en ole osallistumassa Atlantin ylityksille, ehkä myöhemmin joko purjehtien tai rahtilaivalla.

Olen onnellinen ja iloinen, että saanut jakaa purjehduksen riemua sekä kokemuksia!

Ina Sohn-Rajamäki
Ocean Lady